Rooma-imperiumin viimeiset päivät; kristinuskon nousu ja barbaritähtien valheellinen lupaus

5. vuosisata Italiassa oli aikaa täynnä dramaattisia muutoksia, joista yksi merkittävimmistä oli Rooma-imperiumin viimeisten päivien tapahtumat. Länsi-Rooma ajautui tuhoon päin ja barbaarien paine kasvoi vuodesta toiseen, mutta samalla kristinusko alkoi vahvistua yhä enemmän. Tämän aikakauden tapahtumien merkitys on edelleen tänäänkin keskeinen sekä Euroopan historiassa että uskonnollisessa kehityksessä.

Rooma oli valtio, joka oli hallinnut Välimeren aluetta lähes 500 vuotta ja jakanut itsensä kahteen osaan; Länsi-Roomaan ja Itä-Roomaan. Toinen osa, Itä-Rooma eli Bysantti, kukoisti ja säilytti roomalaisen kulttuurin ja perinteet. Länsi-Rooma sen sijaan joutui vakaviin vaikeuksiin. Sisäiset riidat ja korruptio heikensivät valtakuntaa.

Barbariallisten kansojen hyökkäykset, joita oli jatkunut jo pitkään, muuttuivat entistä voimakkaimmiksi 5. vuosisadalla. Visigoothit, hunnit, vandalit ja monet muut kansat ryöstelivät ja valtasivat Rooman alueita. Näiden kansojen motiiveja on analysoitu eri historiallisissa näkökulmissa.

• Jotkut historioitsijat uskovat, että nämä kansat pakotettiin liikkeelle aasialaisen steppien kansanvaellusten vuoksi ja etsivät uutta kotimaata.
• Toiset taas väittävät, että Rooman heikkous ja rikkaudet houkuttelivat heitä.

Mutta oliko barbarit “vahingossa” tulleita vai eettisiä ihmisiä jotka uskoivat omaan oikeuteensa maahan? Tässä kohtaa historiallista analyysia on vaikeaa vahvistaa yhtä näkökulmaa.

Kristinuskon nousu oli toinen merkittävä tekijä 5. vuosisadalla Italiassa. Kun Rooman keisari Constantinus I hyväksyi kristinuskon virallisena uskontona vuonna 313, se käynnisti valtavan muutoksen. Uusi uskonto levisi nopeasti ja sai kannattajia eri yhteiskunnan kerroksista.

• Kristinusko tarjosi ihmisille lohtua vaikeissa aikoina.
• Se lupaili iäistä elämää ja antoi toivoa paremmasta tulevaisuudesta.

Kristinuskon nousulla oli myös poliittisia seurauksia. Uusi uskonto loi vahvan yhteisön ja vaikutti Rooman politiikkaan. Kirkko sai kasvavaa valtaa, ja sen johtajat, piispat, alkoivat vaikuttaa keisareihin ja muuhun hallintoeliittiin.

Tässä vaiheessa on tärkeää mainita että kristinuskon nousu ei ollut ongelmatonta. Uuden uskonnon leviämistä vastustettiin, ja eri kristinuskon suuntaukset kilpailivat keskenään.

Kun Länsi-Rooma kaatui vuonna 476, barbaarien johtamaa kuningas Odoaceria kutsutaan usein viimeiseksi “roomalaiseksi” kuninkaaksi. Hänen vallassa olonsa merkitsi kuitenkin uutta aikakautta: Keskiajan alkua. Barbarit asettuivat asumaan Italiaan ja perustivat omia kuningaskuntojaan.

Tapahtumat 5. vuosisadan Italiassa ovat kompleksisia ja moniulotteisia. Ne olivat historiallisen muutoksen aikaa, jossa Rooman valtakunta romahti, kristinusko vahvistui ja Euroopan kartta alkoi uudelleenmuotoillaan. Tämän aikakauden tapahtumien vaikutukset tunnetaan vielä tänäänkin:

• Euroopan kulttuuri
• Poliittinen järjestelmä
• Uskonto

Viisi avaintaapa Roman imperiumin tuhoon 5. vuosisadalla:

Avaintekijä	Selitys
Sisäiset konfliktit ja korruptio	Rooman valtakunnan hallinto oli riitaisaa ja epäjohdonmukaista, mikä heikensi sen kykyä vastata ulkoisiin uhkiin.
Barbariallisten kansojen hyökkäykset	Visigoothit, hunnit ja muut kansat tekivät voimakkaita hyökkäyksiä Rooman alueille.
Taloudelliset ongelmat	Korkea veropaine ja inflaatio heikensivät Rooman taloutta.
Armeijan heikkous	Rooman armeija ei kyennyt enää pysymään vauhdissa barbaarien sotilasteknologian ja taktiikan kanssa.
Uusien uskontojen nousu	Kristinuskon nousu toi uusia kulttuurisia muutoksia, mutta samalla se heikensi Rooman perinteisten arvojen ja uskontoa.

5. vuosisadan Italiassa tapahtuneet dramaattiset muutokset ovat esimerkki siitä kuinka valta- ja uskonnolliset voimat voivat muokata historian kulkua.

Vaikka Länsi-Rooma hajosi, sen perintö elää edelleen Euroopassa. Rooman laki, kielet, arkkitehtuuri ja taide vaikuttivat syvästi Euroopan kulttuuriin ja jatkavat vaikuttamistaan tänäänkin.